Valpurin jälkimainingeissa. Nuori työntekijä tuo uudet vaatimukset. Juoruilu ja tiedon panttaus ärsyttävät töissä.
Tietokone-lehden uutisessa viitataan Ajay Gandhin ajatuksiin uuden sukupolven kaipaamista avoimista toimintamalleista. Todellakin. Web 2.0 on ollut arkipäivää edelläkävijäyrityksissä jo muutaman vuoden mutta valtaosa yrityksistä ei ole sisäistänyt kunnolla vielä edes kotisivun ja sähköpostin merkitystä. Ainakin jos miettii, kuinka nihkeästi asiakkaan lähettämiin viesteihin vastataan. Tai jopa sitä, ettei muutamilla lähialueen ravitsemus- ja majoitusliikkeellä edelleenkään ole omaa kotisivua, kuten sain hämmästyksekseni huomata KML-fuusauksia tehdessä. Jos yritys noin kovasti fokusoi omaan ydinosaamiseen, että verkkosivutkin tuntuvat turhalta investoinnilta, tilanteesta voi helposti vetää johtopäätökset, millainen työ- ja yrityskulttuuri heillä on muutenkin vallalla. Avoimuus ei ole enää sitä, että pikkujouluissa ravintolan kabinetissa työntekijä saa vapaasti olla paidan ylänappi auki ja ehkä jopa tilata listalta jotain syötävää ja juotavaa firman piikkiin.
Asiaan liittyy sekin, kuinka työnhakijan sähköiseen työhakemukseen reagoidaan. Jos vastausta saa odotella viikkokaupalla, mielikuva yrityksestä yhteistyökykyisenä, vastuullisena ja reiluna työnantajana haihtuu savuna ilmaan. Tylyn kohtelun muistaa lopun ikänsä ja kyseisen yrityksen tuotteet tai palvelut jäävät ostamatta. Työnhakijan ylenkatsominen voi tulla kalliiksi siinä missä yltiöpäinen ulkoistaminen ja palveluissa pihtaaminen.
